Maasto
Lähes jokaisella suunnistajalla tuntuu olevan vahva käsitys siitä, minkälainen maasto on tarjolla Kytäjä-Jukolassa, vaikka todellisuudessa varsin harva kilpailijoista on maastossa edes käynyt. Mielikuvat lienevät muodostuneet Suolijärven länsipuolisesta, vuoden 1981 Jukolan maastosta (myös SM-pitkä 2006) sekä kisa-alueen itäpuolisesta Usmin maastosta, jossa on järjestetty kansallisia ja AM-kisoja. Syksyllä 2008 Usmin maastoon pääsi tutustumaan SM-viestin merkeissä. Näiden maastojen väliin jää siis Kytäjä-Jukola 2010:n maasto, jonka pohjoisosissa on toki kisailtu Jukolassa ennenkin. Vuoden 1970 Paarijoen Jukolan radoista osa kävi myös vuoden 2010 kilpailumaastossa. Jukolan viestin tarina –kirjan mukaan maastoa pidettiin hankalana. Ovatkohan vuodet muuttaneet maastoa? Tuskin merkittävästi.
Kilpailumaastona käytettävää aluetta kutsutaan usein Usmin erämaaksi ja erämaata se onkin, joskin metsäautoteiden rikkomaa. Maasto koostuu pääasiassa jyrkkäpiirteisistä n. 20-30 metriä korkeista kallioisista mäkialueista ja niiden välisistä suonotkoista. Polkuja maastossa ei juurikaan kulje, vaan metsäautotiet ja latupohjat ovat ainoita etenemistä helpottavia kulku-uria. Maastossa on tehty 1970-80 –luvuilla paljon metsän hakkuita, mutta nämä alueet ovat nyt suunnistuksen kannalta hyvässä kunnossa. Kilometrivauhdeissa tullaan jäämään muista 2000 –luvun Jukoloista.
Naapurimaastoissa vuosina 1956, 1970 ja 1981 suunnistettuja Jukolan viestejä pidettiin kaikkia vaativina ja niistä viimeinen on niittänyt mainetta myös äärimmäisillä olosuhteillaan. Kytäjä-Jukola 2010 tulee myös olemaan vaativa suunnistuskilpailu, jossa tilanteet vaihtelevat kilpailujen edetessä ja kärkijoukkueidenkin välillä tullee varsin suuria eroja. Keskimääräinen virhe on tässä maastossa suurempi kuin monissa muissa maastoissa ja varsinkin yöosuuksilla kärjessä ilman maastoon muodostuneiden urien apua etenevät suunnistajat pääsevät kokemaan kaksijakoisia tunteita, kun toisaalta joutuu koko ajan keskittymään täysillä suunnistukseen selviytyäkseen kunnialla vaativasta urakasta haastavassa maastossa, mutta toisaalta taivaalla loistavat Hyvinkään kaupungin valot ja moottoritieltä kantautuvat autojen äänet kertovat, että olemme urbaanissa erämaassa vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta.
